Kreikan sotalaivasto on jumissa Auliin satamassa täydellisen tuulettomuuden vuoksi, ja rannalle leiriytynyt armeija ajautuu ahdinkoon. Yrittäessään hankkia ruokaa heikolle ja kapinan partaalla olevalle sotajoukolleen Mykenen kuningas Agamemnon tappaa metsästysretkellä vahingossa jumalatar Artemiille pyhitetyn peuran. Ylipappi Kalkas vaatii Agamemnonia uhraamaan vanhimman tyttärensä Ifigenian Artemiille, jotta laivasto pääsisi purjehtimaan Troijaan. Agamemnon ja juonikas Odysseus houkuttelevat Ifigenian ja tämän äidin, kuningatar Klytaimestran, sotaleiriin valehtelemalla tytön avioituvan sotasankari Akhilleuksen kanssa. Julman totuuden paljastuttua tilanne kärjistyy kuningasperheen ja armeijan välillä.
Elokuva on vaikuttavasti toteutettu. Giorgos Arvanitisin kamera vangitsee yhtä taitavasti suuret joukkokohtaukset kuin intiimit lähikuvat. Kreikan polttavassa auringossa kuvattu peilityyni Egeanmeri muodostaa uhkaavan taustan turhautuneille sotilaille, ja sotalaivojen purjeet roikkuvat elottomina. Míkis Theodorákisin karu musiikki kumisee pahaenteisesti sotaleirin yllä. Sotaisan miesten maailman vastapainona Ifigeniaa ja hänen äitiään kuvaavat kohtaukset ovat pehmeämpiä, valoisampia ja lähes paratiisimaisia. Myös Dionysis Fotopoulosin puvustus korostaa näiden kahden maailman välistä vastakkainasettelua hienosti.
Kokeneet näyttelijät ja täysin ensikertalainen lapsinäyttelijä nimiroolissa täydentävät toisiaan erinomaisesti. Tatiana Papamoschoun esittämä Ifigenia on elokuvan viaton sielu. Hauras roolisuoritus kuljettaa Ifigenian hääonnesta poliittisen pelin nappulaksi. Papamoschou välittää syviä tunteita pelkillä kasvoillaan ja silmillään. Vanhempien roolit ovat puolestaan väkeviä ja dramaattisia. Kostas Kazakosin painavasti tulkitsema Agamemnon pelkää menettävänsä armeijan hallinnan, kun taas näyttelijälegenda Irene Papaksen Klytaimestra on raivoisasti tytärtään suojeleva äiti. Ylipappi Kalkas (Dimitris Aronis) ei tunnu puhuvan jumalten vaan oman kostonsa äänellä. Odysseus (Christos Tsagas) kuvataan sotakoneistoa pyörittävänä manipulaattorina, kaukana perinteisestä sankarihahmosta, jota idealistinen Akhilleus (Panos Mihalopoulos) edustaa.
Elokuva peilaa vahvasti Kreikan 1970-luvun poliittista tilannetta. Maa paranteli sotilasjuntan jättämiä tuoreita haavoja, ja Kyproksen kriisi painoi kansakuntaa. Ohjaaja Michális Kakogiánnis tekee voimakkaan elokuvasovituksen Euripedeen antiikin Kreikan tragediasta. Kakogiánnis riisuu tarinasta jumalallisen mystiikan ja muuttaa antiikin näytelmän poliittiseksi kuvaukseksi vallan korruptoivasta mekaniikasta, jossa uskonto toimii massojen hallinnan välineenä ja heikoimmat uhrataan ”kansallisen edun” nimissä. Siksi elokuva tuntuu edelleen ajankohtaiselta ja toimii vertauskuvana myös autoritaarisille hallinnoille.
Iphigenia (1977) oli ilmestyessään Kreikan elokuvateollisuudelle suuri ylpeydenaihe ja kansainvälinen menestys. Elokuvan saamat Oscar- ja Cannes-ehdokkuudet nostivat maan profiilia maailman elokuvakartalla. Kakogiánnis oli aiemmin siirtänyt valkokankaalle onnistuneesti Euripides-filmatisoinnit Elektra (1962) ja Troijan naiset (1971). Iphigenia on trilogian suurin ja visuaalisesti kunnianhimoisin osa. Elokuva katosi vuosikymmeniksi laajemman yleisön tutkasta, mutta restauroinnin myötä tämä taideteos on jälleen löydettävissä. /Jarkko Waari
Hitusen hämyä -festivaali: Michális Kakogiánnis, Iphigenia (Kreikka 1977) la 24.10. klo 12.00 Hämeenlinnan Palokunnantalo (Palokunnankatu 18). 2 h 9 min. K12. Eng. tekstitys. Blu-ray. Liput (11 €, opiskelijat 7 €) Kino Tavastin verkkokaupasta tai ovelta kortilla/käteisellä puoli tuntia ennen näytöstä.
Artikkelikuvassa Iphigenia (Tatiana Papamoschou) kuulee totuuden kohtalostaan. Kuvakaappaus Blu-rayltä
