Hämeenlinnassa vietetyssä ensimmäisessä Hitusen hämyä indiessä jaettiin myös lyhytelokuvakilpailun palkinnot. Jaetun ensimmäisen palkinnon saivat Joonas Makkosen Alle 140-kiloinen kissamies ja Luukas Osaran Youssef. Lisäksi palkittiin Erika Karsikkaan ja Mare Seppälän Hyvä hakija.

Tuomaristo (elokuvaaja Jarkko T. Laine, tuottaja Anni Pänkäälä ja käsikirjoittaja-näytelmäkirjailija Veera Tyhtilä) piti kilpailun tasoa hyvänä ja nosti esille kunniamaininnalla vielä kolme erilaista elokuvaa: Kerttu Mätön Hormonihiljaisuus, Lukas Stasevskijin Kärpänen ja Oona Tiirakarin Shifting.

Pitkien elokuvien yleisöraati palkitsi tamperelaisen Riku Niemelän elokuvasta Nirha ja lyhyiden elokuvien yleisöraati vantaalaisen Jarmo Harjun elokuvasta Joulun ihme.

Palkituista Joonas Makkonen tunnetaan parhaiten festivaaleja edelleen kiertävästä pitkästä elokuvata Bunny the Killer Thing (2015). Makkosen uusin pitkä elokuva on Johannes ei kulje Jämsän kautta (2023).

Kilpailun toisessa voittajaelokuvassa Makkonen haluaa kertoa omalaatuisen pienen tarinan yksinäisestä Kissamiehestä Juhasta, jolla on tarve tulla hyväksytyksi. Juha kamppailee yksinäisyyttä ja erilaisia ​​fyysisiä ja henkisiä terveysongelmia vastaan kuten monet Makkosen ystävät.

Ohjaaja kertoo:

Elokuvassa yritin tasapainotella realismin ja kevyen elokuvarealiteetin välillä, ja jotenkin kissateema tuntui hyvin järkevältä, kun se heijasteli pieniä vihjeitä vakavammista aiheista pinnan alla. Oli hienoa työskennellä jälleen yhdessä sellaisten ihmisten kanssa kuin päänäyttelijä Jari Manninen, jonka kanssa työskentelin yhdessä ensimmäisen kerran jo vuonna 2009. Pidän ohjaajauraani elinikäisenä matkana, ja rakastan sitä, miten minä ja Jari olemme kasvaneet yhdessä ja nyt hitaasti vanhenemme yhdessä. Toivottavasti teen elokuvia hänen kanssaan vielä silloinkin, kun olemme vanhoja tyyppejä, ryppyisiä, harmaita ja sellaista.

Tuomariston mielestä komedia koskettaa omaperäisellä ja päähenkilöä lähelle päästävällä kerronnallaan. Kuvakerronta ja kerronnan rytmitys tukevat tarinaa ja sen henkilöitä. Tarina ei sorru ilmeisiin ratkaisuihin, vaan yllättää koko mitallaan.

Toisen jaetun ykkössijan saaneen Luukas Osaran Youssef on opiskelijatyö DBIMA:sta eli Don Boscon kansainvälisestä media-akatemiasta.

Ohjaaja kertoo:

Youssef sai inspiraationsa lukemattomien pariisilaisten maahanmuuttajien elämästä. He työskentelevät väsymättä elättääkseen perheitään maissa, jotka ovat yhä sodan arpeuttamia. Kaukaa katsottuna näemme tällaiset konfliktit usein kaukaisina, lähes näkymättöminä jokapäiväisessä elämässämme, mutta heille sodan kaiut ovat aina läsnä ja muokkaavat jokaista valintaa, jokaista uhrausta. Tämän kertomuksen avulla halusin luoda yksinkertaisen mutta emotionaalisesti syvällisen tarinan, joka resonoi universaalisti mutta pysyy syvästi henkilökohtaisena.

Tuomaristo kehui Osaran elokuvaa kansainvälisen tason lyhytelokuvaksi, jonka taitava kerronta yhdistelee pieniä havaintoja ja massiivisia, loppuelämään vaikuttavia käänteitä kokonaisuudeksi, joka jää mieleen pitkäksi aikaa. Dokumentaarinen ote tukee tarinaa vahvasti. Elokuva luottaa pienimuotoisuudessaan katsojan kykyyn laajentaa tarinaa ja jatkaa siitä, mihin elokuvan kerronta äkisti, mutta tehokkaasti päättyy.

Kolmas palkittu on Erika Karsikkaan ja Mare Seppälän elokuva Hyvä hakija. Elokuvassa työnhakija kamppailee työnhaun kaaoksessa. Haastattelut ja pettymykset syöksevät hakijan syvemmälle turhautumisen kuiluun. 

Tuomariston mielestä Hyvä hakija oli erittäin hyvin hallittua pienimuotoista kerrontaa ajankohtaisesta aiheesta. Kuvallisesti hyvin eheä, luonnontunnetta ja ajankulua käytetään tarinan tukena harvinaislaatuisen toimivasti. Elokuvassa on myös onnistunut loppu, tarjottu mahdollisuus, mutta ei valmiiksi pureskeltua ratkaisua.

Kunniamaininnan saaneista Kerttu Mätön hormonien vaikutusta naisen kehoon ja mieleen tutkiva Hormonihiljaisuus oli tuomariston mielestä kuvalliselta ilmaisultaan ja äänimaailmaltaan hyvin hallittu lyhytdokumentti tärkeästä ja kipeästä aiheesta, joka koskettaa erittäin monia. Elokuva antaa äänen henkilöidensä kokemuksille, haluille ja pettymyksille poikkeuksellisen intiimillä tavalla. Kollektiivinen tekeminen ei hajota elokuvan kerrontaa, vaan se säilyy yhtenäisenä alusta loppuun.

Toisen kunniamaininnan saanutta Lukas Stasevskijin Kärpästä tuomaristo kuvasi erinomaiseksi kokeelliseksi lyhytelokuvaksi, jossa on silti vahva ja moniin suuntiin tulkittava tarina. Yhden kuvan ratkaisu on persoonallinen ja tukee elokuvan tunnelmaa, ajankäyttöä ja yllättävää loppuratkaisua.

Kolmannen kunniamaininnan saanutta Oona Tiirakarin animaatiota Shifting tuomaristo kuvasi taitavasti ja sujuvasti toteutetuksi animaatioksi tärkeästä aiheesta. Kielirajat ja ikärajat ylittävä elokuva, jonka pienin keinoin kerrottu tarina säilyy ymmärrettävänä ja koskettavana. Elokuvan päähahmon valinta eläinkunnasta on nerokas.

Yleisöpalkinnon saaneista Nirha kertoo tarinan pojasta, joka löytää suljetulta tehtaalta hirressä roikkuvan työntekijän ruumiin ja kehittää mielessään kuvitelman murhamysteeristä. Yleisöraati antoi erityismaininnan vainajan tytärtä näytelleelle Jenni Voutilaiselle lupaavasta näyttelijäntyöstä.

Lyhytelokuvien tuomaristolla oli harkittavanaan 24 lyhytelokuvaa, joista he nostivat esille Jarmo Harjun Joulun ihmeen. Tuomariston mielestä se toimii hyvänä esimerkkinä siitä, että indie-elokuvalla on rajattomat mahdollisuudet aiheen ja toteutuksen suhteen. Elokuvassa elämässään epäonnistunut perheenisä on päätynyt itsemurhaan, mutta odottamaton vierailija tuo mukanaan jouluyllätyksen.

Palkitut saivat rahapalkintoja ja niiden lisäksi Ilosen puutyön lasertyöstetyt vanerimitalit, diplomin ja alkaneella viikolla toimitettavat Hitusen hämyä -lehvät liitettäväksi palkittuun tai festivaalille mukaan päässeeseen elokuvaan.