Kun korealaisohjaaja Bong Joon-ho tarttui ranskalaisen taiteilija-graafikkoryhmän Lob-Legrand-Rochette vuonna 1982 julkaisemaan sarjakuvaromaaniin Le Transperceneige, saattoi kansainvälinen elokuvayleisö valmistautua visuaaliseen juhlaan. Tiiviinä etenevä juonirakenne, häikäisevä näyttelijäryhmä ja tinkimättömänä tunnetun ohjaajan työryhmältään edellyttämä viimeistelty lopputulos lunastaa lupauksensa. Snowpiercer oli vuoden 2013 ehdottomia kohokohtia. Elokuva kestää katsomisen yhä uudelleen, sillä aihe on ajankohtaisempi nyt kuin vuosikymmen sitten.

Snowpiercer on suljetun tilan jännäri. Eletään vuotta 2031. Ilmastonmuutoksen torjuminen on epäonnistunut ja uuden jääkauden pakastamassa maisemassa kiitävän junan matkustajat ovat ihmiskunnan viimeinen toivo. Snowpiercerin omistaja, raamatullisiin mittoihin kasvava saatanallinen Wilford (Ed Harris) on perustanut junaansa teknologiaa palvovan pelastuskultin. Ikiliikkujan matkustajat on jaettu vaunuosastoihin vanhan maailmanjärjestyksen mukaan. Vaikka kaikki on menetetty, eliitti jatkaa elämäntapaa, joka tuhosi maapallon vain hetki sitten. Kauhistuttavat yksityiskohdat paljastuvat vähitellen, kun turmeltunut yläluokka juhlii luottaen luokkajaon ikuisilta vaikuttaviin etuoikeuksiinsa.

Tilda Swinton tekee kylmäävän roolin Wilfordin luoman diktatuurin äänitorvena, pastori Masonina. Puistattava hahmo julistaa sanomaansa lausein, jotka nostavat mieleen populistipoliitikkojen haamut ennen ja nyt. Junan pienet koululaiset ja heidän hurmahenkinen opettajansa (Alison Pill) ovat astuneet luokkaan suoraan Hitlerjugendin käsikirjasta.

Muutos on kuitenkin tulossa, kun orjiksi ja palvelijoiksi alistettujen joukkojen johtoon nousee vanhaa kunnon Che Guevaraa muistuttava kapinoitsija Curtis Everett (Chris Evans). Curtis aloittaa toivottomalta vaikuttavan taistelun. Hänen esikuvanaan ja innoittajanaan on vanha Gilliam (John Hurt). Kumppanikseen hän houkuttelee junan entisen turvallisuusvastaavan Namin. Bong Joon-hon luottonäyttelijä, suomalaisille elokuvasta Memories of Murder (2003) ja Oscar-pöydän putsanneesta Parasitestä (2019) tuttu Song Kang-hon tekee jälleen vaikuttavaa työtä. Songin esittämä Namgoong Minsoo tarttuu Curtisin tarjoukseen, mutta hänellä on tyttärensä Yunan (Go Ah-sung) kanssa kuitenkin toinen pelastussuunnitelma mielessään.

Bong Joon-hon elokuvissa tunnelma on usein kireän jännittynyt. Pelon varjot vallitsevat. Nälkäiselle joukolle tarjottujen ”proteiinipatukoiden” kohtauksessa katsojan mieleen välähtää muistikuva, jossa ollaankin Panssarilaiva Potemkinin kannella (Sergei Eisenstein, 1925). Väkivalta räjähtää yllättäen ja raakana katsojan silmille. Ahtaan junan käytävillä käytyjen veristen taisteluiden kameratyö tuo mieleen toisen mykkäklassikon, Vsevolod Pudovkinin elokuvan Äiti (1926).

Bong on itse kertonut ihailevansa japanilaismestari Nagisa Oshiman ja Martin Scorsesen elokuvia. Molemmat tunnetaan ahdistavan väkivallan koreografioistaan. Snowpiercer ei päästä katsojaansa aivan helpolla, sillä junanmittaisen tragedian jälkeen mietittävää riittää vielä kotimatkallekin. Runsaat viittaukset hyvinvoinnin ja äärimmäisen kärsimyksen väliseen luokkajakoon ja autoritääriseen uskontoon muistuttavat, että ihmiskunta on – kirjaimellisesti – samassa junassa. /Irene Wai Lwin Moe

Bong Joon-ho, Snowpiercer (Etelä-Korea 2013) su 13.11. klo 14.00 Idänpään Torppa. 125 min. K16. Suom. tekstitys. Päärooleissa Chris Evans, Song Kang-ho, John Hurt, Tilda Swinton, Go Ah-sung, Ed Harris.