Animaatiostudio Pixarin vuoden 2008 jättipotti, koko perheen elokuva WALL-E, tarjoaa mieleenpainuvan näkymän planeetta Maan ja sen asukkaiden tulevaisuuteen. Katsoja unohtaa jo alkuvaiheessa, että kyseessä on animaatio. Loistelias animaatiotekniikka ja tuhoutuneen suurkaupungin skyline hiekkamyrskyineen on toteutettu silmää hivelevän uskottavasti. Aikuiselle kerrostalojen korkuiset roskakasat ja rujoja katuja reunustavat mainokset ovat tehokas muistutus kulutusyhteiskunnan umpikujaan johtavasta tiestä. Barbra Streisandin optimismia huokuva ääni musikaalista Hello Dolly (1964) on kuin nostalginen matka ihmiskunnan onnellisempaan aikaan. Vuoden 2805 maailmassa ostamaan ja omistamaan kehottavien kylttien sanoma on laululle kuitenkin pysäyttävä vastakohta.

Hauska yksityiskohta, jossa lajittelurobotti hylkää timanttisormuksen tarpeettomana, mutta ottaa mukaansa sen näppärästi sulkeutuvan rasian, muistuttaa, että asioilla on kuin onkin tärkeysjärjestys. Lapsikatsojan ei onneksi tarvitse miettiä maapallon tulevaisuutta yhtä vakavasti, mutta aika jännittävän kulissin tapahtumille kaupunkinäkymä tarjoaa.

Nimiosaa elokuvassa esittävä jätteenkäsittelyrobotti WALL-E vaeltaa autiossa maisemassa seuranaan vain sitkeä torakka, jenkkileffoille ominainen ”buddy”, sivuhahmo, jonka varassa komiikka toimii. Elokuvassa on vain vähän dialogia. Koneääni tuottaa vingahteluja tai hapuilee sanoja ja nimiä. Kerronta nojaa katsojalle kertomusperinteestä tuttuihin juonikuvioihin ja mykkäelokuvan suuruuden vuosilta lainattuihin liioiteltuihin ilmeisiin. Myös WALL-E:n kaipaus on inhimillistä ja tunnistettavaa. Juonen rauhallinen vauhti kiihtyy, kun kuvaan astuu temperamenttinen, mutta ah niin hurmaava Eva, elämän merkkejä, fotosynteesiä maasta etsivä kehittynyt robotti. Pian käy ilmi, että ihmiskunta on matkannut jättimäisessä avaruusaluksessa Axiomissa jo 700 vuoden ajan. Kun Eva lähtee viemään hentoista kasvia alukselle, seuraa rakastunut WALL-E sen mukana.

Tapahtumat saavat lisää kierrettä Axiomilla. Käy ilmi, että ihmiskunta on uppoutunut virtuaalimaailmaan, eikä enää kiinnostu juuri muusta kuin syömisestä. Itsetäyttyvä pöytä huolehtii, että herkkuja riittää. Nojatuoleissaan lojuvat ylipainoiset ihmisbroilerit tuijottavat ruutujaan ja antavat robottien hoitaa kaiken. Valomainokset ja ostosvinkit seuraavat kansalaisten matkaa ja robotit syytävät jätteitä avaruuteen. Eikö mitään siis ole opittu?

Mieleen nousee avaruuden äärettömyyttä kyntävä Nooan arkki, jonka reittiin ei edes unelias kapteeni juurikaan vaikuta. Kaikki muuttuu, kun kapteeni ravistautuu irti valtaa pitävän Autopilotin valvonnasta. Maasta löytynyt pieni taimi merkitsee kotiinpaluun mahdollisuutta. Korjattavana olevien robottien kapina, kiivastahtinen takaa-ajo ja täpärät pelastumiset takaavat jännitystä perheen pienimmille. Elokuvaharrastaja ilahtuu musiikillisista viittauksista. Richard Straussin jylisevä ”Also Sprach Zarathustra” vie niin ikään Hitusen hämyä -festivaalilla nähtävän scifi-klassikko 2001: Avaruusseikkailun teemojen äärelle.

WALL-E voitti parhaan animaatioelokuvan Oscarin. Sen tunteikas ja toimintaa täynnä oleva juoni pitää kaikenikäiset katsojat pihdeissään loppuun saakka. Tekniseltä toteutukseltaan elokuva on mestariluokkaa. Lopputekstit kannattaa muuten jäädä katsomaan: niissä tekijöiden nimien rinnalla kulkee oivaltava taidehistoriallinen katsaus ihmiskunnan kehitykseen luolamaalauksista egyptiläisten seinäpiirrosten ja kreikkalaisten mosaiikkien kautta aina Vincent van Goghin unohtumattomaan tyyliin.  /Irene Wai Lwin Moe

Hitusen hämyä 2022 Goes Sci-Fi: Andrew Stanton (suomenkielisen version ohj. Carla Rindell), WALL-E (USA 2008) su 13.11. klo 12.00 Idänpään Torppa (Torpantie 16). 98 min. S. Äänirooleissa Jukka Rasila, Sari Ann Moilanen, Mikko Kivinen, Tom Pöysti ja Tommi Korpela.