Lyhytelokuvan teko vei mielensisäisten muurien juurille

Hitusen hämyä -lyhytelokuvakilpailun yli 15-vuotiaiden sarjoissa nousi tänä vuonna yksi teema ylitse muiden: pois neljän seinän sisältä. Sarjatulella syötetyt uutiset koronakaranteenista ja muista rajoituksista jättivät epäilemättä jälkensä, niin kuin Noora Alangon ja Lotta Mattsonin elokuvassa Viety vapaus, mutta entä sitten, kun seiniä pönkittää ulkoisen uhkan sijaan oma mieli, irrationaalinen pelko ja yksiselitteistä kohdetta pakeneva angsti?

Veikko Venemiehen ja Konsta Lattun tiimityönä toteuttama Vanki kertoo fobian asteelle ryöstäytyneestä sosiaalisten tilanteiden pelosta.

                      – Aiheena oli vapaus, mutta päätimme Konstan kanssa lähestyä asiaa vastakohtien kautta. Pohdimme, mitä vapaus ja vankeus eri ihmisille merkitsevät ja millaisia muotoja ne saavat. Samalla jouduimme käsittelemään omia teemaan liittyviä kokemuksiamme ja tunteitamme, ja lopulta tarinaan tuli paljon meistä itsestämme. Kilpailutyön teko syveni matkaksi omaan itseen, Veikko kertoo.

                      – Tietenkin tarinan kaari ja tapahtumat ovat fiktiivisiä, mutta itse asia on todellinen. Toivomme, että elokuvamme toimii eräänlaisena vertaistukena vastaavien asioiden kanssa painiskeleville.

Sekä Veikko että Konsta opiskelevat media-alaa, ja Veikko pyörittää opiskelun ohessa myös VWV-media -nimistä sisällöntuotantoyritystä.

                      – En osaa edes ajatella tekeväni mitään muuta työtä, Veikko myhäilee.

Samankaltaisissa mielenmaisemissa liikutaan Karoliina Kauhasen ohjaamassa ja käsikirjoittamassa lyhytelokuvassa hiljaa. Alkuperäisidea perustuu Karoliinan omiin kokemuksiin, mutta lopputulos muotoutui tekijätiimin yhteisten pohdiskelujen tuloksena.

                      – Elokuvan tekemisestä tuli voimauttava elämys. Lähtökohtana oli oma traumaattinen kokemukseni pakonomaisesta eristäytymisestä, mutta kollektiivisesti työryhmän kanssa teemaa käsitellessämme yksi jos toinenkin rohkaistui kertomaan omista vastaavista kokemuksistaan. Lopullisen muotonsa käsikirjoitus sai sillä tavoin. Välillä tuntui siltä kuin elokuvanteko olisi ollut ryhmäterapiaa, Karoliina kertoo.

Visuaaliselta ilmaisultaan elokuva on silmiinpistävän askeettinen ja symbolinen. Katsojalle jää tilaa tehdä oma tulkintansa päähenkilön elämäntilanteesta.

                      – Askeettinen tyyli oli taiteellinen valinta. Mielessäni oli japanilainen elokuvaestetiikka, jossa tilat toimivat tunteiden kuvaajina. Se auttoi tunnelman luomisessa, Karoliina kertoo.

Karoliina työskentelee ammatikseen digimarkkinoinnin ja viestinnän parissa tuottajana. Elokuvan tekijätiimi koostuu Hattulassa perustetun Pilke-nuorisoteatterin jäsenistä, ja tiimin suunnitelmiin kuuluu pitää edelleen yhteyttä sekä jatkaa työtä elokuvan parissa, muodossa tai toisessa. /Timo Miettinen

Lila (Tuuli Toivonen) ja hänen koko elämänsä elokuvassa hiljaa: sohva, teekuppi ja kännykkä. Kuvakaappaus elokuvasta.