Terence Hill ja Bud Spencer – vauhtia roistojahdissa

Italialaiset näyttelijät Mario Girotti ja Carlo Pedersoli tunnetaan nyrkkejä heiluttavina Terence Hillinä ja Bud Spencerinä, kaksikkona, joka pistää roistot nippuun. Elokuvafestivaalillemme valitsimme yhden kaksikon ehkä rakastetuimmista elokuvista Who Finds A Friend Finds A Treasure eli Banaanipojat hula-hula-saarella (Italia/USA 1981). Sen seikkailuhenkisyys aarteenmetsästyksineen ja lämminhenkinen kannanotto eri kulttuurien rinnakkaiselon puolesta merkitsivät valinnassamme.

Elokuvassa tulevat hyvin esiin Terence Hill ja Bud Spencer -elokuvien periaatteet: Kaikki ovat tasa-arvoisia ja kaikkia tulisi kunnioittaa, kaikkien tulisi myös olla ystävällisiä toisille ja auttaa muita, mutta pahuudelle ja väkivallan lietsomiselle ei anneta tilaa.  Siihen puututaan, vaikka sitten nyrkein.

Sergio Corbuccin ohjaama Who Finds A Friend Finds A Treasure on kaksikon neljäs elokuva, jossa he puhuvat englantia, joten tulet kuulemaan heidän oikean äänensä. Alkuvaiheessa, vaikka molempien englanti oli loistavaa, heidän äänensä oli aina dubattu.

Mario Girottin (Terence Hill) ja Carlo Pedersolin (Bud Spencer) yhteinen tarina on mielenkiintoinen: Carlo Pedersoli oli huippu-uimari ja himourheilija, joka edusti Italiaa uinnissa Helsingin olympialaisissa 1952. Tehokaksikko myös tapasi ensimmäisen kerran uinnin merkeissä Roomassa. Mario Girotti ihaili Spencerin uimataitoja, koska ei itse ollut hänen veroisensa urheilija. Tosin monesti pääsemme nauttimaan Girottinkin urheilullisuudesta heidän yhteisissä elokuvissaan.

Hillin ja Spencerin ensimmäinen yhteinen kultakauden elokuva oli Luoja armahtaa – minä en (God Forgives I don`t, 1967). Kaksikon elokuvat olivat luonteeltaan raadollisia, kunnes Trinity-elokuvat muuttivat kaiken, ja tyyli muuttui komediaan.

Läpi vuosikymmenten ihmisiä ovat kiehtoneet koomiset elokuvakaksikot kuten Laurel & Hardy tai Suomessa Pekka ja Pätkä. Voisimme kutsua Terence Hilliä ja Bud Spenceriä eräänlaiseksi Italian Laurel & Hardy -kaksikoksi. Hahmojen välillä on toisaalta kitkaa, toisaalta ystävyyttä.  Koomisuuden vaikutus ei ole kadonnut vuosikymmenissäkään, vaan siihen voi edelleen samaistua ja sen universaalia kieltä osaavat kaikki tulkita.

Vaikka Terence Hill ja Bud Spencer liikkuvat usein leffoissaan lain molemmin puolin, he eivät koskaan vahingoita viattomia vaan suorastaan auttavat heikompia. Sen sijaan roistot ja gangsterit saavat ansionsa mukaan, heitä huijataan ja mätkitään. Verta emme kuitenkaan näe kaksikon elokuvissa Trinitystä eteenpäin.

Joskus kaksikon elokuvia on kritisoitu siitä, että niissä lyödään useita kertoja toista ihmistä ilman seuraamuksia. Väkivalta oikeassa elämässä ei ole koskaan hyväksyttävää, mutta elokuvissa väkivalta on aina lavastettua, eikä sen tarkoitus ole vahingoittaa vaan viihdyttää lajityypille ominaisin keinoin.

Terence ja Bud eivät monestikaan ole ystäviä tarinan alussa, eivät myöskään tässä elokuvassa. Lähtökohdat aarteen etsintään Who Finds A Friend Finds A Treasure -elokuvassa ovat mitä parhaimmat, kun Alanin (Terence Hill) aivokalvon tulehduksesta kärsivä isoisä antaa tälle aarrekartan, johon merkitty aarre sijaitsee autiolla Tyynenmeren saarella. Jotta mikään ei olisi liian helppoa, Alanin perässä on gangsterijoukko ­– tosin siihen taitaa olla Alanilla itselläänkin osuutta. Kun Alan livahtaa salaa Charlien (Bud Spencer) purjeveneeseen, siitä alkaa seikkailu kohti aarresaarta, ja Charlien maailmanympärysmatkasuunnitelmat vaihtuvat. Kommelluksilta ja toiminnallisuudelta ei tulla välttymään.

Tarinassa kaksikko ajautuu saarelle, jonka pitäisi olla asumaton. Alan ja Charlie eivät voi sietää toisiaan ja lähtevät eri suuntiin saarella. He törmäävät alkuasukasheimoon, joka tuo mukanaan omat konfliktinsa ja komiikkansa. Saarella partioi myös toisesta maailmansodasta jäänyt japanilaissotilas (John Fujioka) ja totta kai lopulta joukkoon liittyvät Alania seuranneet gangsterit ja alkuasukkaita kiusaavat merirosvot ennen kuin soppa valmis.

On ilkeämielistä puhua B-luokan elokuvista, kun puhumme Terencen ja Budin leffoista. Niissä on juonta ja toimintaa komiikan kera. Niitä voi kutsua indie-toimintaelokuviksi. Budjetit olivat verrattain pieniä Hollywood-toimintaan verrattuna, ja näyttelijät tekivät stuntit itse. Who Finds A Friend Finds A Treasure -elokuvassa käytetään kuitenkin paljon rekvisiittaa; siinä on kaksi venettä ja lentokonetta sekä panssarivaunu. Näitä italialaisia viihdyttäviä toimintakomedioita tehtiin vakavissaan, mutta pilke silmäkulmassa.

Tule sinäkin pitämään hauskaa Hitusen hämyä: Seikkailu -elokuvafestivaalille. Terence Hill ja Bud Spencer -kaksikon ollessa irti ei valkokankaalta puutu vauhtia, komiikkaa eikä mäiskettä. /Jouni Uotinen

Sergio Corbucci: Who Finds A Friend Finds A Treasure (Italia/USA 1981). La 24.10. klo 16.45 Museo Militarian elokuvasali. 103 min. K16. Suomenkielinen tekstitys. Päärooleissa Terence Hill, Bud Spencer ja John Fujioka. Liput (10 €) Kino Tavast ry:n verkkokaupasta. Syyskauden näytösohjeet katsojille.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s