Ice Cold in Alex – ryhmähenkeä paahteisessa hiekkahelvetissä

On vuosi 1942. Saksalaisjoukot ovat pistäneet Tobrukin brittipuolustajat ahtaalle, ja kaupunkia evakuoidaan vauhdilla. Kaaoksen keskellä kapteeni George Anson, vääpeli Tom Pugh, sairaanhoitajat Diana Murdoch ja Denise Norton sekä buurikapteeni van der Poel joutuvat erilleen muista joukoista ja päättävät matkata ”Katyksi” kutsumansa kenttäambulanssin kyydissä Aleksandriaan. Edessä on seikkailusta käyvä, fyysisesti ja henkisesti koetteleva aavikkotaival, jonka aikana ryhmä joko hitsautuu yhteen tai tuhoutuu.

Ice Cold in Alex (Britannia 1958) edustaa realistisen sotadraaman parhaita eurooppalaisperinteitä, ja sen hahmovetoisuus on ehdoton etu. Kustakin henkilöstä saa vaiheikkaan matkan varrella moniulotteisen vaikutelman, eivätkä heidän tekemänsä valinnat ole moraalisesti yksioikoisia. Harmaalle vyöhykkeelle päästään viimeistään, kun seurue alkaa epäillä, että heidän joukossaan on vakooja.

Tuotanto joutui itsekin kansainvälisen konfliktin vaikutuspiiriin, sillä Suezin kriisi esti kuvaamisen Egyptissä, jolloin päädyttiin Libyaan. Pääosien näyttelijät ovat kertoneet, että seitsemän kuvausviikon aikana olosuhteet alkoivat muistuttaa kovasti niitä, jotka elokuvassa pyritään välittämään. Päivällä oli paahtavan kuumaa ja yöllä jäätävän kylmää. Kaiken lisäksi hiekansekainen tuuli ja kärpäset piinasivat kuvausryhmääkin. Välillä näyttelijöiden turvallisuuden vaarantuminen ei sekään ollut kaukana. Nykyään vastaavaa ponnistusta kutsuttaisiin metodinäyttelemiseksi, mutta silloin näyttelijät ”vain menivät eteenpäin”, kuten Sylvia Syms on eräässä haastattelussa todennut.

Kotimaassaan elokuva joutui sensuurin hampaisiin. Kättä väännettiin muutaman kirosanan ja muun ilmaisun lisäksi varsinkin siitä, montako nappia Symsin paidasta sai olla auki. Tämä johti lopulta jälkikäteen ylimmän sensuurivirkamiehen vaihtumiseen, mutta elokuvan menestyksen kannalta kohu ei ollut suinkaan negatiivinen asia. Nykyään lopputulos on kuitenkin helppo arvottaa puhtaasti ansioidensa mukaan. Sävykäs mustavalkokuvaus ei ole niistä pienin, sillä siitä vastaa myös mm. ensimmäisestä Tähtien sota -elokuvasta ansioitunut Gilbert Taylor.

Jos haluaa nähdä sotadraaman, joka luottaa toiminnan ja massiivisten joukkokohtausten sijaan psykologisesti uskottavan selviytymistarinan puhuttelevuuteen, Ice Cold in Alex on hieno klassikkovalinta. /Taneli Hiltunen

J. Lee Thompson: Ice Cold in Alex (Britannia 1958). Su 25.10. klo 16.15. Museo Militarian elokuvasali (2. kerros). 124 min. K16. Engl. tekstitys. Päärooleissa John Mills, Sylvia Syms, Anthony Quayle ja Harry Andrews. Liput (10 €) Kino Tavast ry:n verkkokaupasta. Syyskauden näytösohjeet katsojille.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s