Kulttuurihistorioitsija Rami Mähkä: ”Komedia auttaa ymmärtämään historiaa.”

Lokakuinen aamupäivä Sirkkalan entisellä kasarmialueella, jonka tiloissa toimii Turun yliopiston historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos. Astun sisään komeaan uusrenessanssirakennukseen, joka on palvellut ennen akateemista käyttöään esikuntarakennuksena. Tohtori Rami Mähkä pistää sumpit keittymään ja voimme aloittaa haastattelun, joka luotaa historian ja komedian suhdetta Hitusen hämyä -festivaalin avauselokuvan Monty Pythonin hullu maailma (Monty Python and the Holy Grail, Britannia 1975) kautta.

 

Taneli Hiltunen: Miten historia tuli elämääsi ja miten sinusta tuli anglofiili?

Rami Mähkä: Pikkupoikana luettiin Korkeajännityksiä ja rakenneltiin Airfixin ja Matchboxin Tiger-tankkeja ja Spitfire-hävittäjiä. Isäni oli puolustusvoimissa töissä tässä samassa rakennuksessa. Pyörin täällä paljon sotilaiden kanssa. Isälläni oli sotahistoriallista kirjallisuutta sotakorkeakoulun ajoilta. Niistä löytyi tietoa ja valokuvia esim. Messerschmittistä, ja siitä lähti yksi historian polku. Asterix ja Lucky Luke olivat isoja juttuja lapsena. Koulussa historia oli lempiaineeni liikunnan ja englannin ohella. Ensimmäinen asia, joka minua kiehtoi, oli muinaisen Egyptin arkkitehtuuri ja taide, vaikken sinänsä varmaan ymmärtänytkään siitä sen enempää kuin kukaan muukaan. Minulla oli erinomaiset historian opettajat yläasteella ja lukiossa. He käyttivät vaihtoehtoisia opetusmetodeja, herättelivät älyllisesti ja avasivat käsitteitä, mikä ei edes kuulunut opetussuunnitelmaan.

Revin itseni väkisin läpi lukiosta. Historiaa opiskelemaan päädyin varmaan siksi, että en osannut korjata autoja ja rakentaa taloja yhtä hyvin kuin muut kaverit.

Anglofilia tulee kohdallani varmaan alun perin rockmusiikista. Tajusin, että ne suosikkibändit, joista aloitin rockin kuuntelemisen, olivat brittiläisiä. Vaikka mielsin rockin amerikkalaiseksi, nyt tiedän, että britit pelastivat sen 1960-luvun puolivälissä. Deep Purple, Iron Maiden, kaikki nämä… Kuulin niiden puhuvan haastatteluissa tietyllä aksentilla. Tietysti Monty Pythonit ovat vaikuttaneet siihen aivan valtavasti. Sen oivaltaminen, että sekä suomalainen että brittiläinen kulttuuri ovat ”culture of understatement”; itseään ei saa kehua, vaan pitää olla kyyninen, pessimistinen, minkä voi tehdä tyylikkäälläkin tavalla. Jotain tuttua ja jotain täysin erilaista – anglokulttuurin tapauksessa ne ovat oikeassa suhteessa.

 

Taneli: Mitä annettavaa komedialla on historialle?

Rami: Aiempi tutkimus on nähnyt komedian loppujen lopuksi ei-komediaan rinnastettavina representaatioina, mutta sekä komedia että historia antavat toisilleen erityisiä merkityksiä. Komedian avulla voidaan nostaa jostain menneisyyden aikakaudesta sellaisia asioita, jotka ovat populaarissa tietoisuudessa muutenkin tai vastaavasti ei ole tuotu esiin. Tämä tapahtuu yliampuvan satiirin ja nurinpäin kääntämisten avulla. Komedia tavallaan auttaa ymmärtämään historiaa erilaisena aikakautena kuin meidän omamme on.

Taneli: Entä historialla komedialle?

Rami: Tuo on monimutkaisempi kysymys, koska ajattelen, että komedia syntyy itsestään, omaehtoisesti. Se, mihin komedian keinoin viitataan, on keskeisessä roolissa siinä, että vitsi toimii. Ainakin historia tarjoaa älyttömän paljon raakamateriaalia.

Mutta nyt mennään hakemaan kupilliset kahvia.

 

Taneli: Miten löysit Monty Pythonin?

Rami: Eräs kaveri oli yläasteella katsonut Monty Pythonin lentävän sirkuksen jaksoja televisiosta ja kuvaili sketsejä erittäin taitavasti ja tarkasti. Eniten jäi mieleen sketsi, jossa on olympialajina maailmanlaajuinen piilosilla olo. Kestää vuosia, ennen kuin ensimmäinen kilpailija löytää toisen – koko ajan saman tolpan takana piilotelleen – ja kun roolit vaihtuvat toisinpäin, päädytään sekunnilleen tasapeliin, ja seuraavana päivänä alkaa uusintaottelu. Ajattelin, että tämän on pakko olla hyvää komediaa. Ensimmäinen kerta, kun näin Monty Pythonin komediaa, oli varmastikin Holy Grail -elokuva myöhäisteininä. En tiennyt, mitä odottaa, muuta kuin että kysymys oli komediasta, ja kaverien kertoman perusteella hullunkurisesta komediasta.

Taneli: Omalla kohdallani tuo muuten tapahtui lähes täsmälleen samalla tavalla! Miten päädyit tekemään väitöskirjasi juuri Monty Pythoniin liittyen?

Rami: Myöhemmin kun olin ensimmäisen tai toisen vuoden opiskelija, olimme opettajatuutorimme Hannu Salmen kanssa vapunaattona Proffassa oluella. Opiskelujuttujen lisäksi keskustelimme ihan mistä vaan mieleen tulleesta aiheesta. Sanoin sitten, että Nelosella on pyörinyt uusintana Lentävä sirkus -sarja, ja jonkun pitäisi tehdä siitä tutkimus, koska siinä on niin paljon historiallisia aiheita. Salmi hymähti ja sanoi, että siinä on sinun graduaiheesi. En tehnyt graduani siitä, mutta ryhdyin jatko-opiskelijaksi siksi, että muistin aiheen, ja asian selvittely osoitti, että Monty Pythonin komedian historiallisuudesta ei ollut tehty oikein mitään tutkimusta.

 

Taneli: Miten Holy Grail käsittelee keskiaikaa? Mitä siitä keskiajasta, jota se kuvaa, saa irti?

Rami: Missään tapauksessa ei voida puhua samalla tavalla realismihakuisesta teoksesta kuin Terry Gilliamin ohjaama Jabberwocky (1977), joka sekin on vedetty överiksi mutta jossa esimerkiksi ammattikiltojen kaltaisten elementtien kautta on panostettu historialliseen autenttisuuteen. Siitä puuttuu karnevalistinen tunnelma, joka taas on Holy Grailin tärkeä elementti. Sanoisin niin, että sellaiselle, joka ei tiedä keskiajasta juurikaan, se voi tarjota paljonkin, koska se voi herättää monenlaisia ajatuksia.

Lähtökohtana oli, että Pythonit halusivat hyökätä vanhempia historiallisia Hollywood- ja keskiaikaelokuvia vastaan. Aiemmissa tuotannoissa keskiaika oli tavattoman puhdasta: kaikilla täydelliset hampaat, kampaukset, istuvat vaatteet. Ryhmästä varsinkin Michael Palin ja Terry Jones olivat historian asiantuntijoita, ja muutkin lukeneita ihmisiä. He ottivat esikuvaksi (eurooppalaisen) taide-elokuvan, mm. Robert Bressonin Lancelot du Lac (1974), johon Holy Grailissa on mielestäni suoria viittauksia, ja Ingmar Bergmanin Seitsemäs sinetti (1957). Tiimi halusi varmasti sanoa keskiajasta paljonkin, esimerkiksi noitaoikeudenkäyntien näennäislogiikasta, joka oli kristin- ja taikauskon sekovyyhti. Toki varsinaiset noitavainot on vuosisatoja myöhempi ilmiö, mutta elokuva pilailee yhtä lailla keskiaikaan liitetyillä mielikuvilla kuin itse ajanjakson kustannuksella.

Holy Grail muutti monelle katsojalle sitä, miten he mielsivät keskiajan. Vahvana traditiona oli keskiajan suosioon 1800-luvulla nostanut Walter Scottin nationalistinen malli, jossa ritarit olivat ritarillisia. Keskiaika oli brittiläistä tai englantilaista – tai miksi sitä haluaakaan kutsua – keskiaikaa, joten se oli luontaisempi viittauskohde mm. 1960- ja 1970-luvun folkmusiikissa kuin vaikkapa antiikin Kreikka. Holy Grail rikkoi ylevää kuvaa keskiajasta – nyt ihmiset olivat tautien ja lian keskellä ja repivät päivittäisen elannon mistä pystyivät.

Elokuvan tekemisen aikaan keskiaikaa pidettiin Britanniassa lähinnä kuluneena vitsinä populaarikulttuurissa. Folkia pidettiin hippien touhuna, mutta ehkä se toimi komediana – ehkä sitä pystyi pilkkaamaan. Medievalismin, keskiaikakulttuurin ja -harrastuksen, tutkimus alkoi David W. Marshallin mukaan kunnolla vuonna 1976 – ja kas kummaa, Holy Grail vamistui juuri edellisenä vuonna ja Jabberwocky sitä seuraavana.

Holy Grailin räjähtävä väkivalta menee piirrettyjen elokuvien väkivallan piikkiin. Esimerkiksi Musta ritari -kohtaus on ihan Tom & Jerry -kamaa, paitsi verisempää, näennäisrealistisempaa – veristä slapstickia. Ihmiset pätkivät tuolloin toisiaan todellisuudessa palasiksi, joten raaka peli. Saatettiin ajatella, että ”jos olen kiltisti, Jumala saattaa säästää minut” – tai sitten voi napsahtaa milloin vaan kohdalle, joten parempi ryövätä niin kauan kuin ehtii. Tarkkaillaan ihmisten käyttäytymismalleja ääriolosuhteissa, tämä on keskeinen osa Monty Pythonin komediaa ylipäätään. Se on kauttaaltaan erittäin väkivaltaista, mikä usein unohtuu, koska ryhmän filosofialla ja muulla knoppailu leimaa sitä niin vahvasti yliopisto-opiskelijahuumoriksi ja älykkökomediaksi.

 

Taneli: Hieno vastaus. Mitä mieltä olet elokuvassa esiintyvistä kansallisuuksiin liittyvistä vitseistä? Nauretaanko siinä tietoisesti nationalismille?

Rami: Pythonit varmasti heittivät keskenään ranskalaisläppiä ja pilkkasivat Lentävässä sirkuksessa taide-elokuvia, mutta Holy Grailin kohdalla ne kelpasivat esikuviksi. Taustalla saattaa olla jotain hampaankolossa esimerkiksi siitä, että Ranskan presidentti Charles de Gaulle palkitsi Britannian sota-aikana antaman avun torppaamalla sen EEC-jäsenyyden. Tätä britit eivät ole koskaan unohtaneet, ja toki Napoleonin sodat sun muut ovat tärkeä osa brittiläistä historiallista identiteettiä. Silti kohtauksessa, jossa ollaan ranskalaisten ritarien linnalla, nämä ovat tavallaan nokkelampia ja pikemminkin pitävät pilkkanaan englantilaisia. ”He jallittavat meitä tässäkin asiassa”. Keskiaikaviittauksena vastustajan ärsyttäminen hävyttömyyksiä huutelemalla kuului sen ajan sodankäyntiin. Tästä näkee, kuinka monitasoisia elokuvan kohtaukset ovat.

Nihilisti voisi sanoa, että Holy Grail on sarja kohtauksia ja sketsejä, jotka liittyvät vain näennäisesti toisiinsa, mutta näin ei ole – tai sitten suurin osa elokuvista on juuri sellaisia. Kysymyksessä on aidosti juonielokuva. Komediassa ei ole järkeä, jos kohtaukset eivät muodosta yhtenäistä kokonaisuutta, joka päättyy jonkinlaiseen punchlineen tai vastaavaan. Holy Grailin yksittäiset kohtaukset on rakennettu niin, että ne toimisivat ilman taustatietoja itsenäisinä sketseinä, mikä todistaa käsikirjoituksen vahvuudesta. Se on todennäköisesti syntynyt sarjan tapaan kirjoittajatiimien yhteistyönä. Valmiita sketsejä tuotiin kokouksiin, joissa niistä valittiin parhaat.

Holy Grailin ja Monty Pythonin vaikutus historiakuvaan on todennäköisesti suurempi kuin tiedämmekään. Ainakin se on sitä angloamerikkalaisessa kulttuuripiirissä. Olen nähnyt historiadokumentteja, joissa Monty Pythoniin viitataan kuin evidenssinä siitä, millaista keskiajalla oli. Vaikka kyseessä on puolivakava heitto, se puolikaskin kertoo Holy Grailin ehkä usein tiedostamattomastakin vaikutuksesta. Elokuvan saralla asia on samansuuntainen. On vaikea kuvitella, että joku tekisi keskiaikaelokuvan, vakavan tai ei, ilman, että siinä olisi vähintään epäsuoraa Holy Grailin vaikutusta. Holy Grail ja Jabberwocky ovat osaltaan inspiroineet jo John Boormania hänen ohjatessaan Excaliburin (1981), vaikka taustalla ovat myös Pythonienkin ihailema eurooppalainen taide-elokuva ja vaikkapa Kurosawa.

Pistetään paussi päälle ja käydään hakemassa vielä santsikupilliset.

 

Taneli: Mitähän me emme ole vielä käsitelleet…

Rami: Yksi Holy Grailissa keskeinen asia on sekä kerrontana että komediana eri ajoilla medioilla leikittely. Siinä tarinaa selitetään ja taustoitetaan keskiaikaisia kronikkateoksia visuaalisesti mukaillen. Yhtäkkiä sitten tulee kirja ”Book of Film”, jossa ei ole enää ”keskiaikaisia” piirroksia vaan kuvakaappauksia itse elokuvasta. Monty Pythonin komedialle on erittäin keskeistä myös kiinnittyminen siihen mediaan, jolla kerrotaan ja kiinnittää katsojan huomio kerrontatapaan. Taustalla on selvästi brechtiläinen vieraannuttamisen ja etäännyttämisen ajatus, vastaelokuvallisuus.

Samalla kun Pythonit rakentavat visuaalisesti uskottavaa kuvaa keskiajasta, he samalla rikkovat sitä tarkoituksella muistuttamaan katsojaa, että tämä on elokuvaa vain. Hahmot puhuvat parissa kohtaa suoraan katsojalle, mitä perinteisissä näytelmäelokuvissa ei koskaan tehdä. Aikalaiskriitikoita häiritsi, että Pythonit eivät mukamas malttaneet tehdä elokuvaa ”kunnolla”, vaan lähtivät pelleilemään, mutta se on tietysti makuasia.

Holy Grailin oli alun perin tarkoitus sijoittua osittain myös nykyaikaan. Ideana oli, että lopulta kuningas Arthur löytää Graalin maljan Harrodsin tavaratalosta, jossa se on myytävänä. Tekijätiimi kuitenkin huomasi, että kaikki toimisi paremmin keskiajalla, joten meille jää pääteltäväksi, onko valmiiseen elokuvaan päätynyt myös sellaisia keskiaikakohtauksia, jotka oli alkujaan sijoitettu nykyaikaan. Pythonien oivallus oli, että mitä uskottavampi epookkikuvaus elokuva on, sitä paremmin vitsit toimivat. Minusta he onnistuivat tässä.

 

Taneli: Miksi Monty Pythonin hullu maailma kannattaa ehdottomasti tulla katsomaan luentosi kera?

Rami: Elokuvaa alustavalla luennolla ei tule juonipaljastuksia, mutta sen sijaan nostan esiin joitain piirteitä elokuvasta – keskiajasta komedian kohteena, jotka voivat tehdä Holy Grailin katsomisesta moniulotteisemman kokemuksen. En ole koskaan nähnyt elokuvaa valkokankaalta, joten odotan itsekin elokuvan katsomista innolla!

 

Perjantaina 25.10. 18.30–19.00 Hämeen keskiaikaisen linnan Kirkkosalissa (3. kerros) FT Rami Mähkän luento ”Monty Python ja koominen keskiaika”. Luennon jälkeen elokuva Monty Pythonin hullu maailma (Terry Gilliam & Terry Jones, Britannia 1975, 92 min, K16, suom. tekstitys. Liput luennolle (5 €) ja elokuvanäytökseen (10 €) Kino Tavast ry:n verkkokaupasta tai 25.10. käteisellä linnan 1. kerroksesta klo 17.00–18.30 (luento ja elokuva) ja 17.00–19.00 (elokuva).

IMG_4707 copy
Kuva: Taneli Hiltunen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s