Piirtäjän sopimus – murhamysteeri kuvataiteilijan tapaan

Kuvataiteen ja taidehistorian luulisi olevan otollisia aiheita elokuvalle, kommunikoivathan kaikki kolme kuvan kielellä. Niin ei vain jostain syystä näytä olevan. Taiteilijakuvauksia löytyy pilvin pimein, ja lukemattomissa epookkielokuvissa käytetään hyväksi aikakauden kuvataidetta, mutta että koko elokuva kiertyisi kuvataiteen ympärille? Sellaisia täytyy hakemalla hakea. Yksi sellainen on kuitenkin britti Peter Greenawayn ohjaama ja käsikirjoittama Piirtäjän sopimus, joka sai ensi-iltansa vuonna 1982.

Sittemmin Greenaway on elokuvissaan sukeltanut paljon syvemmällekin kuvataiteen maailmaan, hyvänä esimerkkinä vuonna 2007 valmistunut Nightwatching, joka pohjautuu Rembrandtin Yövartio-maalaukseen, ja sama teema jatkuu seuraavana vuonna valmistuneessa dokumenttielokuvassa Rembrandt’s J’Accuse…! Enemmän tai vähemmän dokumentaarisia kuvataiteeseen tavalla tai toisella liittyviä tuotantoja löytyy miehen filmografiasta kymmeniä, mutta Piirtäjän sopimus on ainakin allekirjoittaneen mielestä aivan erityinen, sillä se on Greenawayn läpimurtoelokuva suurelle yleisölle tarkoitetun kokoillan elokuvan saralla, ja tietysti muutenkin loistoelokuva. Kokeellisuudestaan ja provokatiivisuudestaan tunnetun Greenawayn asteikolla se on kaiken lisäksi helppoa katsottavaa, vaikkei sitäkään aivan purematta saa nieltyä.

Greenaway tunnetaan paitsi elokuvantekijänä, myös kuvataiteilijana, monimediataiteilijana sekä kokeellisen lyhytelokuvan visionäärinä. Peter von Baghin liittää Elokuvan historiassaan Greenawayhn sellaisen listan ylistäviä adjektiiveja että hirvittää. Greenaway on itse tokaissut kyllästyneensä tekstiin ja sanalliseen selittämiseen pohjaaviin elokuviin. Hänen mukaansa elokuvassa pitää luottaa kuvan voimaan samalla tavalla kuin kuvataiteessakin luotetaan, ja sillä siisti. Piste ja huutomerkki.

Greenawayn mentaliteetti näkyy Piirtäjän sopimuksessa alusta loppuun, ja siinä näkyy myös ilkikurinen virnistys Agatha Christie- ja Arthur Conan Doyle -filmatisoinneille. Pinnalta katsoen tarina ei ole enempää eikä vähempää kuin klassinen salapoliisitarina, mutta neiti Marplen tai Sherlock Holmesin tilalle salapoliisin paikalle on istutettu katsoja itse. Tapahtumien kulku ja loppuratkaisu jäävät katsojan omien älynystyröiden, ja ennen muuta tarkkaavaisuuden, varaan. Yksinkertaista, rakas Watson.

Pintatasolla tarina seuraa varsin perinteistä juonikaavaa. Eletään 1600-luvun loppua. Vuosi on tarkkaan ottaen 1694 – silläkin on oma merkityksensä. Vauraan kartanon emäntä palkkaa erinomaisen etevän, mutta samalla myös erinomaisen ylimielisen piirtäjän tekemään kuvasarjan kartanon tiluksista lahjaksi isännälle sillä välin kun tämä on liikematkoilla, Piirtäjän vaatimuksesta emäntä suorittaa maksun lihallisen vieraanvaraisuuden muodossa. Järjestelyt paljastuvat kartanon tyttärelle, ja piirtäjän työn edetessä alkaa paljastua kaikenlaista muutakin. Mikään ei oikeastaan olekaan ihan sitä miltä näyttää, eikä toimeksianto ihan sitä mitä sanottiin. Kaiken huipentaa salapoliisitarinoiden peruskaura, murha. Katsojalle ei silti varsinaisesti näytetä mitään. On vain tavanomaista peribrittiläistä yläluokan kartanoelämää. Ja piirtämistä, lisää piirtämistä, ja paljon pienenpieniä yksityiskohtia, jotka vihjaavat siihen ettei kaikki ole aivan kohdallaan.

Kuten aiheeseen sopii, yksityiskohdat alkavat korostua piirtäjän valokuvantarkoissa piirroksissa sitä mukaa kun teokset pikku hiljaa valmistuvat. Kannattaa myös kiinnittää huomiota piirtäjän työvälineisiin, etenkin perspektiivikoneeksi, tai kehittäjänsä mukaan Albertin ikkunaksi aikoinaan kutsuttuun laitteeseen, jonka oli määrä eliminoida ihmissilmän havaintokyvyn epätarkkuus. Oman eksoottisen mausteensa piirtäjän työhön tuo vielä se, että Greenaway itse toimi näyttelijä Anthony Higginsin stuntmiehenä, kun kuvattiin lähikuvia piirtäjän käsistä työnsä äärellä. Kaikki piirrokset ovat niin ikään Greenawayn omaa käsialaa.

Paitsi salapoliisitarinat, myös spektaakkelinomaiset pukudraamat saavat Greenawayn käsittelyssä kyytiä. Piirtäjän sopimus on tietenkin pukudraama, se on selvää, mutta Greenaway tekee esillepanosta niin yliampuvan ja teatraalisen, että maalaiskartanon elämänmeno alkaa jo muistuttaa Versailles’n palatsin pompöösiä hovielämää kerrostalon korkuisine peruukkeineen ja tapakulttuurin kiemuroineen. Lopputuloksena on omalaatuinen ja jokseenkin surrealistinen kuvaus lavastetusta maailmasta, joka näyttää yhtä mahtipontiselta ja täydelliseltä kuin oikeaoppinen barokkimaalaus mutta jonka alla kuplii absurdi musta huumori ja raadollinen todellisuus. Vain piirtäjän terävä kynä näyttää pystyvän puhkaisemaan lavastuksen pintakalvon, mutta onko piirtäjä lopulta itsekin vain osa lavastusta? Kuka vetelee lankoja?

Pohjimmiltaan Piirtäjän sopimuksessa on kyse havaintojen tekemisestä, ja tässä tapauksessa havaintojen tekijä on elokuvan katsoja. Elokuva tuntuu kysyvän, kuinka usein katsot elokuvia puolihuolimattomasti, vain silmien edessä soljuvana kuvavirtana kiinnittämättä huomiota siihen, mitä kaikkea kuvassa todella näkyy ja mitä kaikkea kuvat kertovat? Pystytkö näkemään lavastuksen läpi? Huomaatko edes koko lavastusta? Ehkä vain kuvittelet katsovasi, vaikka huomiosi onkin kiinnittynyt jonnekin aivan muualle? Katseletko todellista maailmaa samalla tavalla?

Tänä päivänä Piirtäjän sopimuksen ensi-illasta on kulunut liki neljäkymmentä vuotta ja Peter Greenaway lähestyy kahdeksaakymmentä ikävuottaan, jolloin hän on itse uhannut itseään eutanasialla. Lienee siis vain oikeus ja kohtuus, että viimeiset sanat suodaan hänelle: ”Halusin pohjata elokuvani yhteen perusideaan, en juonen kuljetukseen, ja noudattaa kuvataiteen estetiikkaa, jossa kuvan rakenteeseen, sommitteluun ja rajaukseen on aina kiinnitetty erityisen suurta huomiota”.  /Timo Miettinen

Piirtäjän sopimus (Britannia 1982), K16, 108 min. Ohjaus ja käsikirjoitus: Peter Greenaway. Pääosissa Anthony Higgins, Janet Suzman, Anne-Louise Lambert, Hugh Fraser. Kuvaus: Curtis Clark. Lavastus: Bob Ringwood.  Puvustus: Sue Blane. Musiikki: Michael Nyman.

Hämeen linnan Kirkkosali (3. kerros) su 27.10. klo 11.30–13.20. Liput (10 €) Kino Tavast ry:n verkkokaupasta tai ovelta käteisellä näytöspäivänä 11.00–11.30.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s