Taneli Hiltunen ja Timo Miettinen Kino Tavastin puheenjohtajan Anneli Jussilan haastateltavina

Kuluvan vuoden alkupuolella Hämeenlinnan Historiallisen Seuran hallituksen jäsenet ottivat yhteyttä Kino Tavastiin ja ehdottivat historiallisen elokuvan festivaalin järjestämistä Hämeenlinnaan. Sattumoisin Kino Tavastin hallitus parhaillaan pähkäili seuraavan Hitusen hämyä -festivaalin teemaa, joten palaset loksahtivat täydellisesti paikoilleen. Seurasi yhteisiä palavereja ja liittymisiä jäseniksi puolin ja toisin.

Taneli ja Timo ovat yhdessä HHS:n hallituksen varapuheenjohtajan Pekka Koskisen kanssa olleet historiallisen elokuvan festivaalin aktiivisia alullepanijoita samoin kuin yhdistystemme välisen yhteistyön aloittajia. Kertokaapa kumpikin jotain henkilökohtaisesta taustastanne ja mainitkaa ”historiallisia” lempielokuvianne.

Timo:

Olen graafinen suunnittelija ja kiinnostunut ylipäänsä visuaalisuudesta ja kuvakerronnasta. Leffafriikki olen ollut yläasteikäisestä asti. Opiskelin elokuva- ja televisiotiedettä (nykyään taitaa olla nimellä mediatiede) ja taidehistoriaa. Kulttuurihistoriaa opiskelimme Tanelin kanssa samalla kurssilla Turun yliopistossa.

Lempielokuviani tästä genrestä: Kubrickin Barry Lyndon on yksi parhaista, Peter Greenawayn Piirtäjän sopimus tietysti, sekä Yövartio, ja mitä historiallista hän onkaan tehnyt. Ihan dokumenttejakin, tosin omaan tyyliinsä. Ja Tarkovskin historia-elokuvat ja vanhat venäläiset historia-elokuvat siinä vanavedessä. Onhan niitä.

Taneli:

Intohimoni historiaa kohtaan syttyi jo pienenä. Elokuvien kohdalla antiikkispektaakkelit olivat kova sana ala-astevuosina, ja siitä maku alkoi jalostua moniin suuntiin. Teen väitöskirjaa yleisen historian oppiaineessa ja mm. olen kirjoittanut Filmihulluun esseitä vuodesta 2016. Lisäksi työn alla on tv-tutkimus brittisarjasta Victoria.

Lempielokuviani historiallisista teemoista on tuhoton määrä, mutta tässä muutama kestosuosikki: Yön kirkas tähti, Kirjeitä Iwo Jimalta, Gettysburg, Nunnan tarina, Les Misérables -musikaalidraama, Master and Commander, Arabian Lawrence

Genreen mieltyneistä ohjaajista minua puhuttelevat erityisesti Jane Campion, Clint Eastwood, Sir Ridley Scott, Akira Kurosawa, Oliver Stone, Werner Herzog ja Margarethe von Trotta.

 

AJ: Miten syntyi alkuidea historiallisen elokuvan festivaaliin Hämeenlinnassa ja mitä sen jälkeen tapahtui? Tämä festivaalihan on ensimmäinen laatuaan Suomessa.

Timo: Aivan ensimmäinen idea heitettiin ilmaan Forssan mykkäelokuvafestareilla viime vuonna, lippujonossa muistaakseni.

AJ: Kuka sen lausui ääneen?

Taneli: Timo ensimmäisenä, ja meikäläinen komppasi saman tien. Emme tuolloin tienneet vielä Kino Tavastin olemassaolosta mutta aloimme tutkia onko Hämeenlinnassa elokuvayhdistystä. Löysimme Kino Tavastin ja siitä se sitten lähti, talvi kului suunnittelussa ja keväästä ja loppukesästä ryhdyttiin konkreettisiin tekoihin.

AJ: Mitä mieltä olette festivaalin sopivuudesta Hämeenlinnaan ja erityisesti Hämeen linnaan?

Taneli: Miljöö on loistava, autenttinen. Elokuvat näytetään Kirkkosalissa kolmannessa kerroksessa, joka rakennettiin linnaan 1700-luvulla. Se, että kerroksessa on useita esineistöstä käytännössä tyhjiä saleja, on antanut mahdollisuuden käyttää mielikuvitusta festivaalipäivien käytännön järjestelyjen suunnittelussa.

Timo: Linnan historiallinen miljöö on mahtava, ja oma arvonsa on silläkin, että tapahtuma järjestetään pääkaupunkiseudun ulkopuolella.

AJ: Miten elokuvat on valittu? Työryhmässähän olitte te kaksi, meikäläinen ja lisäksi Ulla Lappalainen ja Risto Huovinen.

Timo: Valinnoissa näkyy elokuvahistorian kaari 1920-luvulta 2010-luvulle. Mukana on elokuvia joita ei ole nähty pitkään aikaan eikä kaikkia koskaan Suomessa, kuten Mary Shelley.

Taneli: Ja The New Worldistä nähdään erikoispitkä versio.

Timo: Elokuvavalinnoissa on pyritty monipuolisuuteen ja moniäänisyyteen, genreissä liikutaan komediasta angstiseen draamaan.

Taneli: Ei unohdeta feminismiä ja naisohjaajia, joita mukana on kaksi.

AJ: Tietyistä alkuperäisistä ideoista on jouduttu luopumaan, kuten siitä, että kaikki elokuvat olisivat 1600-luvusta kertovia. Nyt mukana on Piirtäjän sopimus ja The New World, jotka kuvaavat kyseistä vuosisataa.

Timo: Alussa ajateltiin että myös kotimainen elokuva 1600-luvusta olisi mukana, Tyttökuningas, mutta se jäi pois.

AJ: Festivaalin elokuvat esitetään DVD- ja Blu-ray -tallenteina, miksi ei filmiltä?

Taneli: Filmielokuvissa on oma nostalginen tunnelmansa, mutta laadukkaat tallenteet mahdollistavat myös uudempien ja Suomessa vähemmälle huomiolle jääneiden elokuvien esittämisen. Samalla kaluston helpompi liikuteltavuus on ollut pohdinnoissamme tärkeässä roolissa, kun näyttämönä on itsessään historiallinen rakennuskompleksi.

Timo: Aika pitkälle se oli käytännön sanelema juttu. Linna on elokuvien esityspaikkana hiukan haasteellinen, esimerkiksi 35 mm filmiprojektorin asentaminen käytettävissä oleviin esitystiloihin olisi yksi operaatio, 35 mm esityskopioiden hankkiminen toinen, ja siitä päästäänkin sitten rahakysymykseen, eli kengännauhabudjetilla ja talkootyöllä tätä on tehty, ja on yritetty säästää sieltä mistä vain mahdollista jotta festarikokeilu saataisiin ylipäätään toteutettua. Hämeenlinnalaisyleisön näkövinkkelistä tuntui myös tärkeältä, että kaikissa elokuvissa olisi suomenkielinen tekstitys, ja Blu-ray, DVD sekä mpg-formaatit tekivät sen mahdolliseksi. Testaamme samalla sitä, kuinka tärkeä asia esityskopion formaatti yleisölle on.

 

AJ: Voiko elokuvalla kertoa jotain olennaista menneistä aikakausista? Mitä on historia elokuvassa?

Taneli: Historiallisissa elokuvissa voi nähdä tietoisia yhtymä- ja peilauskohtia kuvatun aikakauden ja tuotantoajankohdan/oman aikamme välillä, sillä pohjimmiltaan ei operoida pelkästään ”kauan, kauan sitten” -todellisuuksien tasolla. Tekijätiimin luomat enemmän tai vähemmän uskottavat kuvitelmat voivat olla vuoropuhelussa niin aiempien elokuvien kuin populaarin ja tieteellisen keskustelunkin kanssa.

Timo: Aina sanotaan, että historiallinen elokuva kertoo enemmän omasta kuin kuvaamastaan ajasta, mutta kyllä se kertoo menneestäkin, vähintäänkin sen, millaisena menneisyys halutaan nähdä ja esittää. Mutta mikä olisi olennaista? Ehkä se, että ajat muuttuvat, mutta ihminen pysyy samanlaisena. Historia elokuvassa on parhaimmillaan aikaikkuna ihmisyyteen.

 

AJ: Miksi halutaan järjestää festivaali, kun ihmiset katsovat elokuvia mielellään kotona eri tallenteilta?

Timo: Haluamme koota yhteen historiasta ja elokuvista kiinnostuneita ihmisiä ja toivomme, että syntyy keskustelua ja vuorovaikutusta. Ehkä uusia tuttavuuksiakin.

Taneli: T. Malickin katsominen pieneltä tietokoneruudulta pitäisi olla rangaistava teko!

AJ: Eli tapahtuma on yhteisöllinen samalla kun se mahdollistaa elokuvien näkemisen suurelta kankaalta. Mukana on myös kolme erityyppistä luentoa, yksi niistä on sinun Taneli. Kerrotko vähän luentojen ideasta?

Taneli: Pyrimme näin saattamaan yhteen historiallisten elokuvien katsomisen akateemiset ja populaarit ulottuvuudet. Asiantuntijat johdattavat luennon jälkeen nähtävän elokuvan tematiikkaan, taustoittavat kuvattua aikakautta, ja heidän esiin tuomansa näkökulmat voivat avata audiovisuaalista elämystä yllättävilläkin tavoilla.

Festarin "isät"
Taneli Hiltunen ja Timo Miettinen. Kuva: Pekka Koskinen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s