Terrence Malick: filosofinen erakkomestari

Amerikkalaisohjaaja Terrence Malick (s. 1943) tunnetaan upeita luonnonmaisemia toisensa perään ikuistavista, pohdiskelevalla otteella käsikirjoittamistaan elokuvista, joita syntyi ennen vanhaan yksi vuosikymmenessä. Nyttemmin valmistumistahti on kiihtynyt, varsinainen juoni jäänyt toissijaiseksi asiaksi ja miljööt olleet omasta ajastamme, mutta toisen maailmansodan vuosiin sijoittuva, itävaltalaisesta aseistakieltäytyjästä kertova A Hidden Life (2019) tietää Malickille paluuta epookkikerrontaan.

Jamestownin siirtokunnan asuttamista puritaanisten maahantulijoiden ja intiaaniheimojen välisten ristiriitojen sekä Pocahontasin (Q’orianka Kilcher) ja kapteeni John Smithin (Colin Farrell) rakkaustarinan näkökulmasta kuvaava The New World (USA–Britannia 2005) jatkaa sekä filosofisuudessaan että visuaalisesti Veteen piirretyn viivan (The Thin Red Line, USA 1998) viitoittamalla tiellä: Kertojaääni/päähenkilöt etsivät kuvainnollisesti ja konkreettisestikin tietään rehevien, kaikissa vihreän sävyissä loistavien metsien keskellä, mutta paratiisi osoittaa yhtä lailla nurjat puolensa, kun siirtokunnalta alkaa loppua vesi ja ruoka, jolloin jännitteet ja sisäiset kaunat kärjistyvät entisestään. Malick onkin mestari tasapainottamaan luonnon kauneutta ihailevaa runollista kuvakieltään ihmisluonnon kaikkien puolten havainnollistamisella.

Toisin kuin Tyynenmeren sotaan sijoittuvassa, käytännössä kokonaan amerikkalaisnäkökulmasta kerrotussa Veteen piirretyssä viivassa, Malick antaa The New Worldissä tilaa sekä siirtolais- että intiaanihahmojen ajatuksille. Kuten elokuvan kuluessa käy ilmi, ajatus ”uudesta maailmasta” toimii kumpaankin suuntaan, mutta reaktiot ovat toisistaan poikkeavia. Kulttuurien kohtaaminen on hyvin konkreettista, kun englantilaiset esimerkiksi katsovat olevansa intiaaneja oikeutetumpia maahan sen nojalla, että hyödyntävät sitä viljelemällä. Intiaanien syvään luontosuhteeseen tämä ei sovi, sillä maata ei voi omistaa, vaan ihmiset ovat sen vaalijoina osa suurta henkistä kokonaisuutta. Tässä tullaan Malickin aiemmista ja myöhemmistäkin elokuvista välittyvään ajatukseen, että luonto jatkaa ikiaikaista kulkuaan ihmisten keskinäisistä konflikteista piittaamatta.

Malickin kohdalla maisemat eivät ole pelkkä näyttävä kulissi, vaan keskeinen osa hänen omaleimaista visuaalisuutta ja syvämietteisyyttä yhdistävää tyyliään. Samalla mahdollisimman suureen periodiautenttisuuteen pyrkiminen vie katsojan vaivattomasti 1600-luvun alkuvuosiin, ja Jacqueline Westin suunnittelemat pukuluomukset viimeistelevät illuusion. Silti Malickin tematiikalla on universaalia puhuttelevuutta silkan ajattomuutensa ansiosta, sillä toiveiden, pelkojen ja konfliktien perusluonne ei muutu vuosisatojen vaihtuessa. Niitä ansiokas näyttelijäkaarti tulkitsee kaiken taitonsa kehiin heittäen, ja varsinkin Q’orianka Kilcher, joka oli kuvausten aikaan 14-vuotias, on kuin luotu debyyttirooliinsa luonnollisuutta ja viattomuutta säteilevänä, identiteettikriisiin ajautuvana päälliköntyttärenä.

Luonnon neljällä peruselementillä – tuli, vesi, maa ja ilma – on The New Worldissä filosofinen tehtävänsä kerronnan syvällisyyden viimeistelijänä. Ihan jo Malickin työskentelytapa, jossa kohtauksia kuvataan vapaassa järjestyksessä, tekee hänestä suvereenin kuvarunoilijan. Ohessa on oivallinen videoanalyysi hänen tyylistään.

Terrence Malick: Paradise Conquered – The Craft (The Directors Series)

Malick vaatii yhteistyökumppaneiltaan paljon, eivätkä säveltäjät ole poikkeus. Hans Zimmer on kertonut Veteen piirretyn viivan vieneen häneltä hetkellisesti ilon säveltämisestä, vaikka lopputulos onkin yksi hänen vaikuttavimmista saavutuksistaan. James Horner puolestaan sävelsi The New Worldiä varten upean, täysimittaisen scoren, josta kuitenkin itse elokuvassa kuullaan vain joitakin osia Wagnerin Reininkulta-alkusoiton ja Mozartin 23. pianokonserton kantaessa suuremman vastuun (mielen)maisemien musiikillisesta ilmentämisestä. Hornerin säveltaiteesta kokonaisuudessaan ja uusiseelantilaisen Hayley Westenran tulkitsemasta laulusta ”Listen to the Wind” voi nauttia suoratoistona. Joka tapauksessa musiikki ja kolminkertaisen Oscar-voittajan Emmanuel Lubezkin kuvaus ovat saumattomassa symbioosissa.

Syrjässä Hollywoodin valokeilasta työskentelevä maestro antaa visionsa puhua puolestaan, ja hänen ohjauksiaan katsoessaan tietää kokevansa jotain ainutkertaista, joka ei kokonaan tyhjenny sanoihin. Uteliaasti ja avoimin mielin kuvankauniiseen mutta ristiriitojen täyttämään maailmaan sukeltava katsoja palkitaan ruhtinaallisesti.  /Taneli Hiltunen

The New World (USA–Britannia 2005), K12, 172 min. Ohjaus ja käsikirjoitus: Terrence Malick. Pääosissa: Colin Farrell, Q’orianka Kilcher, Christopher Plummer, Christian Bale, Wes Studi. Kuvaus: Emmanuel Lubezki. Musiikki: James Horner. Puvustus: Jacqueline West. Elokuvasta nähdään pidennetty versio.

Hämeen linnan Kirkkosali (3. kerros) su 27.10. klo 16.00–18.55. Liput Kino Tavast ry:n verkkokaupasta tai ovelta näytöspäivänä 15.45–16.00.

The New World
John Smith (Colin Farrell) ja Pocahontas (Q’orianka Kilcher) – rakkautta kulttuurien törmäyspisteessä. Kuva: Park Circus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s